Share |

A-talk: LAPSUUS VAARASSA

 Saatua palautetta 6.9.12 olleesta ohjelmasta, jossa olivat myös sijaisvanhempi Päivi Jokela, Helsingin oppilashuollon päällikkö Vesa Nevalainen ja sosiaalityöntekijä Arja Ahonen.

Suurin osa perheistä elää tavallista arkea, on onnellisia, pärjää. Sitten on eri tavalla pulassa olevia perheitä. Aikuisten jaksaminen on kovilla monista syistä. Näihin asioihin olen ottanut kantaa aiemmin Väestöliiton 70-vuotisjuhlan puheessani.

Tärkeimmät päätökset ovat olleet yhteiskuntapoliittisia. Ne ovat johtaneet tähän lisääntyvään polarisaatioon ja korjaavien, kalliiden kriisiapujen antamiseen asiallisen ja ajoissa tulevan avun sijaan.

Lasten surmaaminen on Suomessa koko ajan vähentynyt. Syntymäni aikoihin 50-luvulla oli 18 kertaa tavallisempaa kuin nyt tulla surmatuksi lapsena, ja 90-luvullakin kaksi kertaa tavallisempaa kuin 2000-luvulla. Eli siinä mielessä suunta on oikea.

Seuraavassa saamiani palautteita.

"Sinun mielipiteesi olivat ”kuin minun suustani”. En aiemmin ole kokenut vastaavaa, että yhteisessä keskustelussa jokin henkilö esittää kiteytetysti sitä kaikkea mitä kuvasit. Kiitos siitä."  - meili   rehtori, erityisopettaja

RC: Kotona on lapsi, joka pelkää henkensä edestä. Hän ei uskalla luottaa aikuisiin, eikä kertoa asiasta kenellekään, koska ne ihmiset, jotka ovat hänen turvanaan ja pysyviä, ovat niin pelottavia. Silloin hän joutuu kivettämään tunteensa ja käyttäytymään täysin robottimaisesti. Saattaa olla, että koulu ja ystävät on se ainoa tila, jossa hän voi laskea stressitasoaan ja olla turvassa ja lapsellinen. Hän ei tuo sinne mitään sieltä kotoa. Silloin muut eivät tiedä tai näe, eivätkä voi auttaa. Ei voi olla lapsen asia kertoa tilanteestaan ja hakea apua.

"Hämmästelin itsekseni kuinka tarkasti ja osuvasti kuvasit lapsen käyttäytymistä, joka pelkää henkensä edestä ja jonka ainoa turvapaikka on koulu. Onneksi oma tilanteeni korjautui, mutta käyttäydyin pienenä tokaluokkalaisena juuri kuvaamallasi tavalla koulussa ja kodin ulkopuolella, vaikka kodin sisällä olikin jatkuva pelkotila. Ihan ihmeellistä oli kuulla, että joku ymmärtää niin syvällisesti tällaisen kaltoin kohdellun lapsen käytöksen. Kiitos."  - meili 

RC: Lapsen hoito ei voi olla yhden tai kahden aikuisen pärjäämisen ja jaksamisen varassa. Jokainen lapsi ansaitsisi turvallisten, hyvinvoivien aikuisten verkoston jotka säännöllisesti käyvät kohtaamassa lasta, ja kysymässä, mitä sinulle oikeasti kuuluu, ja odottaisi myös sen vastauksen. Tässä verkostossa on oltava  myös ammattilaisia, sitä ei voi jättää naapuriavun varaan.

"Hyvin toit perusasiat esille turvallisten aikuisten joukosta. Todella hyvä, että näistä kansanterveyden perusasioista aletaan nyt keskustella: eriarvoisuus, syrjäytyminen, turvallisen lapsuuden ja oikeansuuntaisten mallien tärkeys jne. - kunhan se ei jää vain pelkäksi keskusteluksi unohtuakseen taas seuraavan jääkiekkomatsin jälkeen..."   -  meili, lääkäri

RC: Olen ollut lääkärin työssä lähes 30 vuotta. Jo 80-luvun lopulla äitiys-, lastenneuvolassa ja kouluterveydenhuollossa tuli suoritekontrollijärjestelmä ja tiukan tahdin vaatimus ylhäältäpäin. Terveydenhoitaja lasten/äitiysneuvolassa ei enää saanut kohdata perhettä kokonaisuutena (ajan kanssa), vaan tarvittiin suoritteita joita piti olla tarpeeksi. Teimme valituksia ylilääkärille: näin ei voi toimia, ei pystytä enää kohtaamaan moniongelmaperheitä. Ilman tulosta. Sitten tuli väestövastuu ja lastentautien erikoislääkärit lähtivät pois neuvola- ja koululääkärin viroista. Samaten naistentautien ja synnytysten erikoislääkärit lähtivät pois äitiysneuvoloista, koska yhden lääkärin piti hoitaa kaikkia. Hieno osaaminen liukeni. Sitten tuli lama, kouluterveydenhuoltoa supistettiin rajusti, ehkäisyneuvolat ja nuorisovastaanotot lopetettiin. Jälleen innostunut, osaava, nuorten kanssa toimiva osaaminen hukattiin. Kunnallinen kotiapu poistettiin lapsiperheiltä, kotiapua ei saa lapsiperheeseen ennen lastensuojelua ja sitä on vain viidesosa siitä mitä se on ollut. Ja näin ajettiin alas systemaattisesti matalankynnyksen olemassa olleet mahdollisuudet auttaa perheitä ja lapsille & nuorille läsnä olevat aikuiset kouluista ja palveluista. Kunnissa, joissa eniten vähennettiin kouluterveydenhuoltoa ja ennalta ehkäisyä, psykiatriset sairaanhoitokulut ja sijoitukset ovat maksimissaan ja kuluiltaan satakertaiset.

"Panin merkille yhden lauseesi, jossa summeerasit nykypolitiikan suunnan. en muista sananmuotoa, mutta ehkä sana 'alasajo' sisältää homman ytimen: sitähän nykyhallitus tekee humaanien aspektien suhteen. Mutta: mitä tehdä ? varmaan moni huomasi lauseesi, mutta mitäs nyt tehdään ? missä on se poliittinen / yhteiskunnallinen voima, jonka kautta tuo - minusta todellisuutta oikein kuvaava käsitys - saadaan käytännön toiminnan tasolle?"   -  meili

RC: Jokainen lapsi Suomessa pitäisi olla niin arvokas ja arvo meidän yhteiskunnassamme, että häntä suojataan. Hän ansaitsisi sen turvallisten ja hyvinvoivien aikuisten verkoston, joka auttaa ja tukee silloin kun vanhemmat tarvitsevat apua ja myös kontrolloi tilannetta. On ihmisiä ja elämäntilanteita, jolloin vanhemmuutta ei ole. Mutta ei voi sanoa, että vanhemmuus on hukassa, ihmiset jopa suorittavat ”ylivanhemmuutta”.

"Hyvää keskustelua, ja kiitos siitä mitä sanoit vanhemmuuden hukassa olosta, hyvä suhteuttaa asioita ettei mene ihan yleistykseksi. "  - fb

"Ihanaa, kun puhuit tuosta verkostotyön fantasiasta - tuosta ajatuksesta, että kun meitä on mahdollisimman monta yhtä aikaa "kohtaamassa" perhettä, asia jotenkin paranisi. Nämä mammuttikokoukset ovat perheiden kannalta usein ihan kamalia; kuka niissä uskaltaa olla omana itsenään läsnä ja kertoa luottavaisesti huolistaan. Asiakas ei voi olla läsnä, kun ei siinä voi olla verkoston edustajatkaan. Verkosto ei ole yhtä kuin kuunteleva, toinen ihminen. Miten tästä fantasiasta päästäisiin edes vähän lähemmäs ihmisten todellista kohtaamista myös ammattityössä?"  - fb 

"Kiitokset eilisestä viisaasta ja maltillisesta esiintymisestä a-talkissa. Keskustelu lastensuojelusta käy kuumana ymmärrettävistä syistä. Valitettavasti se on taas kovin mediavetoista ja taas kerran sinällään äärimmäisen surullisen yksittäistapauksen kautta tapahtuvaa. Lastensuojelu on niin paljon muutakin." -  meili  perheterapeutti

"Hei ja KIITOS hienoista ajatuksistanne, puheistanne LASTEN PARHAAKSI, hetki sitten: viime aikoina lapsi/vanhus- asioista puhuminen on ollut varsin TARPEELLISTA. Yritämme omalta osaltamme olla mukana näissä vaikeissa haasteissa, asioiden korjaamisessa. Lapsista ja ikääntyneistä kansalaisista puhutaan joka puolella,  PALJON. Käytännössä kohtaamme suuria vaikeuksia!"  -  meili,  opetusneuvos