Share |

LUENTO: Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa?

Tietoa, näkökulmia, rohkaisua ja keinoja kasvatukseen

Raisa Cacciatore

Lapsen itsetuntoa on tärkeää vahvistaa. Samalla kun lapsi kasvaa, myös hänen itsetuntonsa rakentuu. Se muuttuu koko ajan. Siihen voi vaikuttaa joka päivä, joka hetki ja aina uudestaan. Se on oma ajatus omasta pärjäämisestä. Uskomus, oletus tai tunne siitä, millainen ja miten hyvä on, mihin pystyy, mitä haluaa, mitä osaa, ja mitä voi oppia. Siihen vaikuttavat kaikki ihmissuhteet, se palaute mitä toisilta saa – ympäristön kannustus, läsnäolo, tuki ja lohtu ovat tärkeitä.

Mitkä ovat koulun, päiväkodin tai kodin mahdollisuudet vahvistaa lasta ja nuorta tekemään viisaita valintoja?

Läheiset ihmiset voivat vaikuttaa lapsen itsetuntoa rakentavasti tai murentavasti. Nykykasvattajien omassa lapsuudessaan kokemat kasvatuskulttuurit eivät välttämättä ole parhaita, vaan kannattaa punnita ja opetella uusiakin. Stressi rasittaa jo pieniä, monesta syystä.

Joskus tulee pohtineeksi saavatko kaikenlaiset lapset kasvaa arvostettuna ja ymmärrettyinä. Itsetunto on eri asia kuin temperamentti, eli hiljainen tarkkailija voi olla aivan yhtä tyytyväinen ja tasapainoinen kuin räiskyvä joka paikan keskipistekin.

Etenkin pojilla tuntuisi olevan riskinä saada enemmän moitetta ja itsetuntoa kuluttavaa palautetta, kuin kehuja ja itsetunnon rakennusaineita. Toisaalta tytöiltä vaaditaan, tai he itse vaativat jatkuvaa pärjäämistä – meneekö se liiallisuuksiin saakka? Osa lapsista ja nuorista toteuttaa tunnollista ja ahkeraa rooliaan niin pitkälle, että oma terveys ja hyvinvointi kärsivät siitä.

Itsetunnolla on suuri vaikutus, sillä se on kuin ennustus joka pyrkii toteuttamaan itseään. Jos lapsi arvelee, ettei hän johonkin pysty, hän useinkin arvaa oikein. Vetäytyminen ja haluttomuus ovat suuria kysymyksiä nuoruudessa, palavatko lapset loppuun?

Itsetunto vaikuttaa myös tässä ja nyt, esimerkiksi terveysvalinnoissa ja itsesuojelussa. Jos lapsella on ajatuksena, että hän ei ole arvokas, hänellä ei ole väliä tai että tulevaisuudella ei ole hänelle mitään hyvää tarjottavana, hän saattaa olla harkitsematon, johdateltavissa ja jopa tapaturma-altis.

Maailmassa on paljon myös näitä ”mitä väliä” lapsia ja nuoria, tartuttaen asennettaan myös toisiin. Moni asia olisi paremmin, jos lasten ja nuorten arjessa olisi rauhallisia aikuisia, joilla olisi aikaa puhua järkeä, lohduttaa ja kannustaa.

Kun siis näkee lapsen joka ehkä on allapäin tai ei luota itseensä, kannattaa aina panostaa hiukan hänen itsetuntoonsa. Siitä ei taatusti ole haittaa, mutta lapsi saattaa saada kokemuksen siitä, että ehkä kuitenkin joku ymmärtää, välittää ja jaksaa. Ehkä elämässä ja itsessä on jäljellä hyviäkin asioita ja vielä kannattaa yrittää. Ehkä joku jopa osaisi auttaa.

Näitä sisäisen vahvistumisen ravinteita ovat aidot kohtaamiset, perinpohjainen pysähtyminen kuuntelemaan, mukaan ottaminen ja läsnäolo ja tietysti läheisyys. Kovin niukasti monet meistä saavat kosketusta ja lämmintä kehollista viestiä siitä, että olemme hyväksyttyjä ja toivottuja seuraan.

Hyvän tekeminen ja kannustus levittää ympärilleen hyvää mieltä ja jaksamista. Iloinen yhdessäolo ja hulvaton hulluttelu ovat nekin arvoja sinänsä.

Luentotilaisuuden tavoitteena on vahvistaa aikuisten kykyä tukea lasta ja/tai nuorta sekä edistää kasvatusyhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tarkoituksena on myös tarjota välineitä vanhemmuuden ja kasvatusyhteistyön tukemiseen.

Materiaalia:

Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa? WSOY 2008. R Cacciatore, E Korteniemi-Poikela, M Huovinen.

Hyvä itsetunto näkyy, kuuluu ja vaikuttaa. Lapsen ja nuoren itsetunto rakentuu päivittäin arjen pienissä kohtaamisissa, pohdinnoissa ja muussa vuorovaikutuksessa.

Vahvan itsetunnon ja positiivisen minäkuvan muodostumiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Nämä perusasiat jokainen toki jo tuntee, mutta toisinaan ne hukkuvat paineiden ja kiireen alle. Siksi on hyvä pysähtyä itsetunnon rakennusaineiden äärelle miettimään, mitä juuri minä voisin tehdä lapsen hyväksi hänen elämäänsä kannattelevana turvallisena aikuisena tai vanhempana.