Opiskeluterveys

opiskeluterveys.gif

Kristina Kunttu, Anne Komulainen, Katri Makkonen, Päivi Pynnönen (toim.)

Opiskelu on opiskelijan työtä ja oppilaitos on opiskelijan työpaikka. Opiskeluterveydenhuollon piiriin kuuluvat nykylainsäädännön mukaan sekä toisen asteen opiskelijat että korkeakouluopiskelijat, yhteensä noin 650 000 nuorta. Silti opiskeluterveyden, opiskeluterveydenhuollon, opiskeluturvallisuuden, opiskelukyvyn ja opiskelukykyä edistävän toiminnan käsitteitä on alettu käyttää ja määritellä vasta aivan viime vuosina.

Opiskeluterveys on ensimmäinen kattava opiskeluterveyden oppi- ja käsikirja Suomessa. Siinä kuvataan opiskeluterveyden edistämiseksi tarvittavaa työtä maamme opiskeluterveydenhuollon järjestämisessä, ohjeistuksessa, koulutuksessa ja tutkimuksessa. Opiskelijoiden terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä ei "tuoteta" ainoastaan terveysasemien hoitohuoneissa, vaan monipuolisessa yhteistyössä oppilaitosten ja opiskelijajärjestöjen kanssa.

Kirjassa painotetaan terveyden edistämisen, varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen näkökulmaa. Eri sairauksien toteamisessa ja hoidossa tuodaan esiin nuorten ja nuorten aikuisten erityispiirteet tai käytännöt. Kirjan kirjoittajakunta koostuu laajasta asiantuntijajoukosta, joka edustaa paitsi terveydenhuoltoa myös oppilaitoksia, opiskelijajärjestöjä ja muita opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviä organisaatioita.

Opiskeluterveys on suunnattu terveydenhuollon toimijoiden lisäksi oppilaitosten opettajille ja ohjaajille, opiskelijajärjestöille, muille opiskelijoiden hyvinvointityöhön osallistuville sekä päättäjille.

24.05.2011

Miksi yksi onnistuu opiskelussa mutta toinen ei?

Opiskelukyky on opiskelijan työkykyä

Vaikka opiskelu on maamme noin 650 000 nuoren tai nuoren aikuisen työtä ja oppilaitokset opiskelijoiden työpaikkoja, on vasta viime vuosina alettu puhua opiskeluterveydestä, opiskelukyvystä ja opiskelukykyä edistävästä toiminnasta. Yleensä opiskelun edistymisen tai jumittumisen katsotaan riippuvan vain opiskelijan omasta lahjakkuudesta tai motivaatiosta.

Kustannus Oy Duodecimin julkaisemassa Opiskeluterveys-kirjassa opiskelukykyä lähestytään laajasti terveyden näkökulmasta. Kirjan keskeinen tavoite on syventää näkemystä opiskeluterveydestä ja antaa tietoa alan erilaisten toimijoiden työstä, jotta yhteistyöllä osattaisiin paremmin tukea opiskelijoita.

– Opiskelijoiden työterveysasiat kaipaavat lisää moniammatillista näkemystä, kertoo Opiskeluterveyden päätoimittaja, dosentti Kristina Kunttu Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä.
Opiskelijoiden terveyttä, hyvinvointia ja opiskelukykyä ei "tuoteta" ainoastaan terveysasemien hoitohuoneissa, vaan ennen kaikkea monipuolisessa yhteistyössä oppilaitosten ja opiskelijajärjestöjen kanssa. Siksi teoksen kirjoittajakunta koostuu laajasta asiantuntijajoukosta, joka edustaa terveydenhuoltoalan lisäksi oppilaitoksia, opetushallintoa, opiskelijajärjestöjä ja muita opiskelijoiden hyvinvointiin liittyviä organisaatioita.

Kirjassa painotetaan terveyden edistämisen, varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen näkökulmaa.  
– Yritämme katsoa nykyisyyteen ja tulevaisuuteen, siihen, mitä nyt voimme ja mitä pitäisi tehdä, sillä monia asioita voidaan auttaa ja korjatakin hyvillä tukitoimilla, kertoo Kristina Kunttu. Kirjassa esitellään mm. opiskelukykymalli, joka jäsentää opiskeluhyvinvoinnin kenttää, ja niitä eri toimijoita, jotka kaikki vaikuttavat opiskelukykyyn.

Opiskeluterveydenhuolto mielletään yleensä vain kouluterveydenhuollon sivujuonteeksi, vaikka Suomessa toisen asteen ja korkeakouluopiskelijoita on määrällisesti sata tuhatta enemmän kuin peruskouluissa opiskelevia.
– Opiskeluterveydenhuolto vaatii omaa erityisosaamistaan, sillä 8-vuotiaan ja 18-vuotiaan ongelmat ovat aivan erityyppisiä, 28-vuotiaista puhumattakaan, pohtii Kristina Kunttu.

Opiskeluterveys on suunnattu terveydenhuollon toimijoille, oppilaitosten opettajille ja ohjaajille, muille opiskelijoiden hyvinvointityöhön osallistuville sekä opiskelijajärjestöille. Kirjassa keskitytään pääasiassa alle 35-vuotiaiden opiskelijoiden terveysongelmiin, vaikka opiskelijoista yhä suurempi osa – varsinkin korkeakouluissa – on tätä vanhempia. Kirjassa puhutaan nuorista tarkoittaen 16-vuotiaita ja tätä vanhempia kutsutaan nuoriksi aikuisiksi.