Minusta
Olen kahden aikuisen lapsen äiti, myös kahden pikkuisen mumma. Olen lääketieteen lisensiaatti, lastenpsykiatri, nuorisolääkäri, tutkija, kouluttaja ja tietokirjailija Espoosta. Lääkärinä olen ollut pian 40 vuotta ja Väestöliitossa toimin 25 vuotta, ensin asiantuntijalääkärinä, nyttemmin senior adviserina. Olen myös kouluttautunut hypnoosin ja EMDR:n hoitokäyttöön. Sidonnaisuuteni löytyvät täältä. Olen väitöskirjatutkija, kirjoitan tieteellisiä artikkeleita, joita löydät täältä.
Painopiste työssäni on tiedottaa ja kehittää malleja ja materiaaleja perheiden sekä ammattilaisten tueksi mm. ihmissuhdetyöhön, työyhteisöjen, seksuaalikasvatuksen, aggressiokasvatuksen, itsetunnon, perheiden ja mielen hyvinvoinnin tueksi. Koetan vaikuttaa siihen, että maailmasta tulisi perhe-, lapsi- ja nuorisoystävällisempi ja pärjäisimme paremmin niin itsemme kuin toistemme kanssa. Kehityksen ja sivistyksen soisi menevän inhimillisten arvojen suuntaan.
Valmistuttuani lääkäriksi 1985 toimin koulu-, lastenneuvola-, äitiys- ja ehkäisyneuvola- lääkärinä sekä terveyskeskuksissa. Valmistuin lastenpsykiatriksi Helsingin Yliopistossa 1998, mistä lähtien toimin Väestöliiton asiantuntijalääkärinä ja vuodesta 2023 Senior adviserina.
Virassani ennen hoidin potilaita, nykyisin keskityn kehittämishankkeisiin. Toimin kouluttajana ja suunnittelen materiaaleja lapsille ja nuorille, vanhemmille ja ammattilaisille. Yksityisvastaanottoa minulla ei ole.
Olen hoitanut nuoria yli 20v ajan eri paikoissa: Kouluissa ja ehkäisyneuvoloissa, äitiysneuvolassakin, entisellä Auroran sairaalan nuorisopoliklinikalla, joka sulautettiin HYKS Nuorisovastaanottoon, Folkhälsanin nuorisopoliklinikalla ja Väestöliiton Nuorten Avoimissa Ovissa.
Lasten ja nuorten syrjäytymispolkua pitää ehkäistä. Se, miten yhteiskunta kohtelee heikoimpiaan, kertoo eniten sen sivistyksestä. Hyvän mielenterveyden lautasmalliin kuuluvat turvallinen ihmisuuhde, iloinen tai ainakin turvallinen koti-ilmapiiri ja ihmisten välinen arvostus. Lapsen ja nuoren erottaa aikuisista se, että he tarvitsevat huolenpitoa.
Erityisen pitkään tapasin "riskinuoria", eli sairaalahoidossa joko fyysisen tao psyykkisen syyn takia olevia ja sijoitettuja nuoria. Pidin ensin Auroran sairaalan, sittemmin HYKS:n nuorisopolilla vuosina 1990-2007 viikottaista erikoislääkärin kokonaisvaltaista seksuaaliterveysvastaanottoa erityisnuorille. Se oli ainutlaatuinen työpiste, jossa kohtasin paitsi sairaalan potilaita, myös laitossijoitettuja nuoria. Sosiaalipediatrian osaston kanssa yhteistyössä kohtasin paljon elämän äärilaitaa eläviä ja jo syrjäytyneitä nuoria. Vastaanotto oli vaativuudeltaan lisääntyvä (kasvava määrä seksuaalirikoksia ja yhä moniongelmaisempia nuoria). Monen pienen ihmisen elämään kuuluivat väkivalta, huumeet ja mielenterveysongelmat, tavalla tai toisella. Vaikeimmin oireilevilla syrjäytymiskierre oli alkanut hyvin varhain.
Surullista seurata, miten yhteiskuntamme muuttui yhä välinpitämättömämmäksi näitä nuoria kohtaan, eriarvoistumisen karkeana esimerkkinä. Kuitenkin nuorten kyky selviytyä ja hyötyä hoidosta on yleensä erinomaista. Kunpa aktiivisen ja ajoissa annetun hoidon kannattavuus myönnettäisiin ja kunnat ryhtyisivät riittäviin toimiin!
Millaisessa ympäristössä haluamme elää ja lapsemme kasvattaa? Kuinka paljon väkivaltaa, sotaa, onnettomuuksia ja seksiä haluamme koko ajan arjessa nähdä? Rajanveto on jatkuvaa ja vaatii aktiivista keskustelua, sillä seksi ja väkivalta - pelko, kauhu ja himo - myyvät. Kaupallisten arvojen sananvapaus ei saa olla ainoaa sananvapautta. Lasten ja nuorten tieto ei nykyään juurikaan eroa aikuisten tiedosta. Emme voi täysin estää lapsia ja nuoria kohtaamasta vääränlaisia malleja ja asenteita, mutta voimme ohjata heitä suhtautumaan niihin oikein. Tukea ja vahvista aheidän pärjäämistään ja vahvuuksiaan, joista tärkein on avoin, turvallinen puheyhteys luotettavaan aikuiseen.
Kirjoitan tietokirjoja ja artikkeleita sekä yksin ja työryhmissä. Niitä löytyy vauvoille, vanhemmille, lapsille ja nuorille, pareille sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Kirjojani on kiitetty mukaansa tempaavasta ja käytännönläheisestä sisällöstä.
Luentoja pidän noin 60-100 vuosittain. Koulutan opetus-, terveydenhuolto-, nuoriso- ja sosiaalitoimen ammattilaisia ja asiantuntijoita. Mielelläni kierrän myös ympäri maata vanhempainilloissa puhumassa. Näissä illoissa vanhemmuus ei todellakaan ole hukassa! Vanhempainiltoja toivotaan paljon enemmän kuin pystyn pitämään. Luennoillani kohtaan noin 10 000 ihmistä vuosittain.
Palautteita 2023:
- Aivan mahtava luento, moniin kysymyksiin tuli vastauksia, Kiitos :)!
- Ihmiseksi kasvamista <3 Sitä se on. Näin maailmasta tulee pienin askelin, pienin portain, parempi paikka.
- Kiitos todella hyvästä luennosta Raisa. ��
Palautteita 2020:
- Lämmin kiitos! Tänään käänsin aggressioin käsitteen uuteen näkökulmaan!
- Pidit aikoinaan tosi hyvän vanhempainillan Pakilan yläasteella murrosikäisen maailmasta ja tunteista. Monta asiaa jäi mieleen ja auttoi ymmärtämään :) Kiitos siitä! Nyt tää esikoinen on 31v, eli siitä taitaa olla jotain 17-18v aikaa :).
Toimin asiantuntijana myös osallistumalla kansainvälisiin kongresseihin ja asiantuntijatyöryhmiin. Olin mm. mukana laatimassa WHO:n seksuaalikasvatuksen standardeja Eurooppaan 2010, ja siitä lähtien ryhmässä laatimassa WHO:n suosituksia seksuaalikasvatuksesta. Vuonna 2022 Suomessa ensimmäisenä maailmassa velvoittavaksi tullut seksuaalisuuden kunnioittava ohjaaminen kaikessa varhaiskasvatuksessa käynnisti sen, että UNESCO, Euroopan Neuvosto ym. ovat pyytäneet minua asiantuntijaksi työkokouksiin ja malleihin.
Väestöliitossa olen rakentanut pienten lasten kehotunnekasvatuksen mallit, materiaalit ja koulutukset yhdessä Susanne Ingman-Fribergin ja Henriikka Kangaskosken ja muiden asiantuntijoiden kanssa. Olen myös laatinut yhdessä toisten asiantuntijoiden kanssa yleislausuntoja oikeuteen seksuaalisen kaltoinkohtelun vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin.
Väestöliiton asiantuntijana mallejani ja materiaalejani löytyy sivustoilta www.vaestoliitto.fi/kehotunnekasvatus ja www.hyvakysymys.fi, esimerkiksi Lapsi ja seksuaalisuus.
Mediassa vastaan aktiivisesti jatkuvasti ajankohtaisiin kysymyksiin. Olen kirjoittanut lukuisia mielipiteitä Helsingin Sanomiin, tehnyt artikkeleita ja toiminut kolumnistina (Kirkko ja kaupunki –lehti, Esse, Sara, Vauva sekä Odotus ja vauva -lehti). Pidin neljän vuoden ajan lääkäripalstaa nuortenlehti Demin alkutaipaleella.
Pidän erittäin paljon työstäni, sen kaikista alueista. On etuoikeus tuntea ja tietää tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä. Myös oma taustani auttaa uskomaan ja motivoitumaan vaativaan työhön.
Minulle tärkeitä asioita ovat lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen tuki; meidän jokaisen itsetunto ja elämänhallinta; tutkia mistä mielenterveys kumpuaa; turvallinen koti-ilmapiiri, kasvurauhan ja seksuaalisuuden suoja ja tuki; rakentava ja rationaalinen aggressiokasvatus; lapsuuden kehitysportaita huomioiva itsetunnon tukeminen; poikien ja tyttöjen erityistarpeet ja niiden kohtaaminen; erilaisuuden arvostaminen, vammaiset tai erityislapset ja -nuoret; sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Näitä arvoja haluan sydämestäni edistää.
Arvot näkyvät tekoina ja valintoina. Lähimmäisenrakkaus, turvallisuus ja ystävyys ovat ylitse muiden. Jos lasten ja nuorten hyvinvointi on arvo, sen tulee näkyä niin vanhempien kuin yhteiskunnankin teoissa ja valinnoissa.
Armollisuus on tärkein arvo. Jokainen meistä mokaa koko ajan. Olemme kaikki "mössykötä" ja omalla tavalla omituisia. Täydellisiksi emme tule. Pinnistellään kuitenkin kohti hyväksyvämpää ja rakentavampaa suhdetta itseä ja muita kohtaan. Kilpikonnalla on kova nahka ja pienet askeleet... mutta jos vertailussa on kivi, konna on viisas ja etenee reippaasti! Pienin askelin, kunhan aloitat ja suunta on selvä.
Kannustan omaan kehitykseen - on tärkeää tunnistaa kehityskohdat omassa vanhemmuus- ja parisuhdekäyttäytymisessä. Muutoksen tarve on jatkuvaa. Muutos tapahtuu muuttamalla omaa asennetta ja käytöstä. Toiset kyllä reagoivat siihen. Vain itseensä voi vaikuttaa. Vanhempana olon voi aloittaa joka aamu alusta. Toisaalta on paljon heitäkin onnekkaita, jotka voivat sanoa, ettei mieleen nouse yhtäkään sellaista asiaa, mitä he tekisivät oman lapsensa kasvatuksen kohdalla ehdottomasti toisin, kuin mitä heidän omat vanhemmat ovat tehneet, päinvastoin. Sehän on mahtavaa! Perheen aikuisten hyvinvointi, oikeat asenteet ja sitoutuminen heijastuvat välittömänä etuna lapsiin. Ne myös siirtyvät sukupolvelta toiseen.
Yhteiskunnan on tuettava perheen kasvatustyötä. Lapset kasvavat lyhyen ajan, silloin vanhempaa on autettava kasvamaan lapsensa kanssa. Yhteiskunnan on muututtava lapsi- ja perheystävällisemmäksi. Se on sekä talouden, terveydenhuollon että yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta eittämätön etu. Lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen ehkäisee tehokkaimmin myös lastenpsykiatrisia ongelmia.
Tutkimuksista se tiedetään, että kiitoksella kasvattaminen ja kunnioituksen kulttuuri toimivat; lapsi joka kohdataan empatialla, oppii empatiaa; nuori, jota kunnioitetaan, oppii kunnioittamaan. Kasvatus on ajan ja arvostuksen antamista, parhaansa yrittämistä, tukemista ja suojaamista. Kukaan ei tee kaikkea oikein, mutta jos toistaisi vain 10% omien vanhempiensa mahdollisista virheistä, se olisi jo huippua ja johtaisi muutamassa sukupolvessa hienoon yhteiskuntaan.
Esittelyjä löytyy myös Tammen, Suomen Tietokirjailijoiden, ja Lasten Keskuksen sivuilta. Englanniksi Elina Ahlback Agencyn sivulla.
Maaret Tastulan vieraana Punaisessa langassa 11.4.2007.
Olen saanut myös monia hienoja palkintoja.
Haastattelujani voit lukea kohdasta Lehtiartikkelit.