Share |

Olen kahden aikuisen lapsen äiti, 57-vuotias lastenpsykiatri, asiantuntijalääkäri, kouluttaja ja tietokirjailija Espoosta. Painopiste työssäni on tiedottaa ja kehittää malleja ja materiaaleja perheiden sekä ammattilaisten tueksi mm. seksuaalikasvatuksen, aggressiokasvatuksen, itsetunnon, perheiden ja mielen hyvinvoinnin tueksi. Koetan vaikuttaa siihen, että maailmasta tulisi perhe-, lapsi- ja nuorisoystävällisempi. Kehityksen ja sivistyksen soisi menevän inhimillisten arvojen suuntaan.

Valmistuttuani lääkäriksi 1985 toimin koulu-, lastenneuvola-, äitiys- ja ehkäisyneuvola- lääkärinä sekä terveyskeskuksissa. Valmistuin lastenpsykiatriksi Helsingin Yliopistossa 1998, mistä lähtien olen toiminut Väestöliitossa, asiantuntijalääkärinä.

Virassani hoidan potilaita, toimin kouluttajana ja suunnittelen materiaaleja lapsille ja nuorille, vanhemmille ja ammattilaisille. Yksityisvastaanottoa minulla ei ole. Tällä hetkellä tapaan Väestöliitossa vanhempia eri toimintojen puitteissa. Aikaa ei voi suoraan varata.

Olen hoitanut nuoria yli 20v ajan eri paikoissa: Kouluissa ja ehkäisyneuvoloissa, äitiysneuvolassakin, entisellä Auroran sairaalan nuorisopoliklinikalla, joka sulautettiin HYKS Nuorisovastaanottoon, Folkhälsanin nuorisopoliklinikalla ja Väestöliiton Nuorten Avoimissa Ovissa. Lasten ja nuorten syrjäytymispolkua pitää ehkäistä. Se, miten yhteiskunta kohtelee heikoimpiaan, kertoo eniten sen sivistyksestä. Hyvän mielenterveyden lautasmalliin kuuluvat iloinen tai ainakin turvallinen koti-ilmapiiri ja ihmisten välinen arvostus. Lapsen ja nuoren erottaa aikuisista se, että he tarvitsevat huolenpitoa.

Pidin ensin Auroran sairaalan, sittemmin HYKS:n nuorisopolilla vuosina 1990-2007 viikottaista erikoislääkärin kokonaisvaltaista seksuaaliterveysvastaanottoa erityisnuorille. Se oli ainutlaatuinen työpiste, jossa kohtasin paitsi sairaalan potilaita, myös laitossijoitettuja nuoria. Sosiaalipediatrian osaston kanssa yhteistyössä kohtasin paljon elämän äärilaitaa eläviä ja jo syrjäytyneitä nuoria. Vastaanotto oli vaativuudeltaan lisääntyvä (kasvava määrä seksuaalirikoksia ja yhä moniongelmaisempia nuoria). Monen pienen ihmisen elämään kuuluivat väkivalta, huumeet ja mielenterveysongelmat, tavalla tai toisella. Vaikeimmin oireilevilla syrjäytymiskierre oli alkanut hyvin varhain.

Surullista seurata, miten yhteiskuntamme muuttui yhä välinpitämättömämmäksi näitä nuoria kohtaan, eriarvoistumisen karkeana esimerkkinä. Kuitenkin nuorten kyky selviytyä ja hyötyä hoidosta on yleensä erinomaista. Kunpa aktiivisen ja ajoissa annetun hoidon kannattavuus myönnettäisiin ja kunnat ryhtyisivät riittäviin toimiin! 

Millaisessa ympäristössä haluamme elää ja lapsemme kasvattaa? Kuinka paljon väkivaltaa, sotaa, onnettomuuksia, paljasta pintaa ja seksiä haluamme koko ajan nähdä? Rajanveto on jatkuvaa ja vaatii aktiivista keskustelua, sillä seksi ja väkivalta myy. Kaupallisten arvojen sananvapaus ei saa olla ainoaa sananvapautta. Lasten ja nuorten tieto ei nykyään juurikaan eroa aikuisten tiedosta. Emme voi täysin estää lapsia ja nuoria kohtaamasta vääränlaisia malleja ja asenteita, mutta voimme ohjata heitä suhtautumaan niihin oikein.

Kirjoitan tietokirjoja ja artikkeleita sekä yksin ja työryhmissä. Niitä löytyy vauvoille, vanhemmille, lapsille ja nuorille, pareille sekä sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille. Kirjojani on kiitetty mukaansa tempaavasta ja käytännönläheisestä sisällöstä.

Luentoja pidän noin 60-100 vuosittain. Koulutan opetus-, terveydenhuolto-, nuoriso- ja sosiaalitoimen ammattilaisia ja asiantuntijoita. Mielelläni kierrän myös ympäri maata vanhempainilloissa puhumassa. Näissä illoissa vanhemmuus ei todellakaan ole hukassa! Vanhempainiltoja toivotaan paljon enemmän kuin pystyn pitämään. Luennoillani kohtaan noin 10 000 ihmistä vuosittain.

Toimin asiantuntijana myös osallistumalla kansainvälisiin kongresseihin ja asiantuntijatyöryhmiin. Olin mm. mukana laatimassa WHO:n seksuaalikasvatuksen standardeja Eurooppaan 2010. Olen ollut Kirkon Perheasian toimikunnassa vuodesta 2004. Olen laatinut yleislausuntoja seksuaalisen kaltoinkohtelun vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin.

Mediassa pyrin vastaamaan aktiivisesti ajankohtaisiin kysymyksiin. Olen kirjoittanut monia mielipiteitä Helsingin Sanomiin, tehnyt artikkeleita ja toiminut kolumnistina (Kirkko ja kaupunki –lehti, Esse sekä Odotus ja vauva -lehti), pitänyt neljän vuoden ajan lääkäripalstaa nuortenlehti Demin alkutaipaleella. Keväästä 2011 toimin blogistina Sara-lehdessä. Vuodesta 2012 olen vastannut Vauva-lehden Neuvolan kysymyksiin kuukausittain.

Pidän erittäin paljon työstäni, sen kaikista alueista, sekä työpaikastani Väestöliitosta. On etuoikeus tuntea ja tietää tekevänsä tärkeää ja merkityksellistä työtä. Myös oma taustani auttaa uskomaan ja motivoitumaan vaativaan työhön.

Minulle tärkeitä asioita ovat lasten ja nuorten terveen kasvun ja kehityksen tukeminen; turvallinen koti-ilmapiiri, kasvurauhan ja seksuaalisuuden suoja ja tuki, rakentava ja rationaalinen aggressiokasvatus; lapsuuden kehitysportaita huomioiva itsetunnon tukeminen; poikien ja tyttöjen erityistarpeet ja niiden kohtaaminen; erilaisuuden arvostaminen, vammaiset tai erityislapset ja -nuoret; sekä varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Näitä arvoja haluan sydämestäni edistää.

Arvot näkyvät tekoina ja valintoina. Lähimmäisenrakkaus, turvallisuus ja ystävyys ovat ylitse muiden. Jos lasten ja nuorten hyvinvointi on arvo, sen tulee näkyä niin vanhempien kuin yhteiskunnankin teoissa ja valinnoissa.

Kannustan omaan kehitykseen - on tärkeää tunnistaa kehityskohdat omassa vanhemmuus- ja parisuhdekäyttäytymisessä ja alkaa tarvittaessa rohkeasti muuttaa niitä. Muutos tapahtuu muuttamalla omaa asennetta ja käytöstä, pienin askelin tai suurin harppauksin. Vanhempana olon voi aloittaa joka aamu alusta. Toisaalta on paljon heitäkin onnekkaita, jotka voivat sanoa, ettei mieleen nouse yhtäkään sellaista asiaa, mitä he tekisivät oman lapsensa kasvatuksen kohdalla ehdottomasti toisin, kuin mitä heidän omat vanhemmat ovat tehneet, päinvastoin. Se on hienoa! Perheen aikuisten hyvinvointi, oikeat asenteet ja sitoutuminen heijastuvat välittömänä etuna lapsiin.

Yhteiskunnan on tuettava perheen kasvatustyötä. Lapset kasvavat lyhyen ajan, silloin vanhemman on annettava kasvaa lapsensa kanssa. Yhteiskunnan on muututtava lapsi- ja perheystävällisemmäksi, sillä se on sekä talouden, terveydenhuollon että yleisen hyvinvoinnin näkökulmasta eittämätön etu.Lapsiperheköyhyyden ehkäiseminen ehkäisee tehokkaimmin myös lastenpsykiatrisia ongelmia.

Tutkimuksista se tiedetään, että kiitoksella kasvattaminen ja kunnioituksen kulttuuri toimivat; lapsi joka kohdataan empatialla, oppii empatiaa; nuori, jota kunnioitetaan, oppii kunnioittamaan. Kasvatus on ajan ja arvostuksen antamista, parhaansa yrittämistä, tukemista ja suojaamista. Kukaan ei ole täydellinen, mutta jos toistaisi vain 10% omien vanhempiensa mahdollisista virheistä, se olisi jo huippua.

Esittelyjä löytyy myös WSOY:n  ja Suomen Tietokirjailijoiden  sivuilta.

Maaret Tastulan vieraana Punaisessa langassa 11.4.2007.

Olen saanut myös monia hienoja palkintoja.

Haastattelujani voit lukea kohdasta Lehtiartikkelit.