Otsikko

Onko nauttiminen sallittua?

Kolumni, Raisa Cacciatore 2003

Mielihyvä on elämää edistävä voima. Tavoittelemme sitä, kun seuraamme kahvin tuoksua keittiöön. Nautimme lusikan kilauksesta kupin reunassa, huulten tavoittaessa jäätelön pinnan ja pehmeän aromin tunkeutuessa tietoisuuteen. Kielellä on kokonainen makujen sinfonia. Viimein pehmeä kylmän ja lämpimän sekoitus laskeutuu vatsaan. Ruokalevolla nautinto jatkuu, ikkunan näkymää ei voi olla ihailematta, ulkoa kantautuu linnun laulua. Onko se hyvä vai paha?

Lapset osaavat nauttia, He ovat persoja karkille, liukumäelle, vedessä pullikoinnille ja peuhaamiselle. He ovat useinkin huippuhyviä kinuamaan hauskuutta elämäänsä. He rakastavat kikattamista, käkättämistä, yllätyksiä ja hullutuksia. Onko se hyvä vai paha?

Osaamme kasvattaa ankarasti vastuuntuntoisuuteen ja kovaan työhön. Mutta onko elämä vain sitä? Jumala loi myös lepopäivän tasapainoksi kovalle työlle. Lapset näkevät meidät aamukiireessä, iltakiireessä, aina joku työ meneillään ja huolien taakka harteilla. Näkevätkö he mallia terveestä nauttimisesta?
Kannattaako ilotonta aikuisuutta lainkaan tavoitella?

Tavalliseen arkeen sisältyy paljon nauttimista. Entä, jos sen nostaisi esiin. Käypäs juoksun jälkeen pitkälleen lattialle, venyttele kunnolla, anna hyvän olon tulla ja nauti! Otapa lammin kylpy, loju ihanassa tuoksussa, tunne vaahdon kevyt kosketus ja nauti! Minäpä hieron olkapäitäsi, ollaan hetki lähekkäin, nautitaan! Käperry kulta jo sänkyyn, tunne satiiniyöpaidan silkki iholla ja puhtaiden lakanoiden tuoksu: nauti!

Jos mielihyvään liittyy huono omatunto, se on tehtävä salaa ja häpeillen. Siksiköhän aikuinenkin tarvitsee pullon kossua ennen kuin vapautuu juhlimaan?

Parasta lastenkasvatusta on tavoitella hyväksyvää, iloisen läheisyyden ilmapiiriä. Lapsia voi opettaa nauttimaan terveistä asioista ilman, että se tuntuu koko ajan jotenkin synniltä ja työstä pois otetulta ajalta. Muuten he oppivat, että nautintoaineet ovat ainoa "sallittu" tapa nauttia ja tie riskeihin on valmis.

Yllä oleva, kaksikymmentä vuotta sitten kirjoitettu kolumni on entistä ajankohtaisempi nyt. Yhä useampi lapsi ja nuori uupuu suorituspaineisiin, meistä aikuisista puhumattakaan! Aiheesta kirjoitti tiedetoimittaja Jani Kaaro kolumnissaan "Sisäinen personal trainerisi" (Suomen Lääkärilehti 7-8/2024):

"Jos ihminen voi olla vaan, se tarkoittaa, että hän voi luottaa maailmaan. Hän on tässä, hän lepää, hän ajattelee omiaan. Hän on yhteydessä itsensä niihin puoliin, joita hän ei voi käyttää työssä. Jos ihminen voi tehdä näin, hän saa lepoa, eikä uuvu." "Lepo ja loma ovat paikkoja sisällämme, mielentiloja, jossa voimme tuntea olevamme kokonaisia ja kotona maailmassa."

Ollaan aikuisina, malleina, paitsi tehokkaita työmyyriä, myös heitä, jotka osaavat nauttia elämästä ja olla vapaalla. Kannatellaan lasta tunnetiloissaan kohti tyyneyttä. Kasvatetaan lapsia ja nuoria, joilla on mahdollisuus luottaa maailmaan, olla yhteydessä itsensä kaikkiin puoliin ja rakentaa sisällensä paikan, jonka nimi on lepo, rauha ja tyyneys!

Hyviä ohjeita mielen hallintaan löydät esimerkiksi kirjastani Mieletön fiilis!