Share |

Lapsuuden seksuaaliterveyden alueet

Raisa Cacciatoretyttojapoika.jpg

 

Lapsen seksuaalisuuden tukeminen on mahdollista silloin, kun seksuaalisuus nähdään laajasti osana ihmiseksi kasvamista ja yhteiskunnassa selviytymistä. Mitkä ovat ne varhaiset kehitysalueet tai prosessit, jotka lisäävät ihmisen kykyä nauttia seksuaalisuudestaan kokonaisvaltaisesti ja kaikissa elämän vaiheissa, kuitenkaan ketään alistamatta tai loukkaamatta? Seuraavassa otan esiin viisi tärkeää osa-aluetta, joiden kehitys määrittää vahvasti yksilön myöhempää seksuaaliterveyttä. Ne ovat yksilön itseensä sisäistämiä mielikuvia omasta itsestään, kyvystään ja mahdollisuuksista toteuttaa itseään, kehonsa ja ajatustensa arvosta nautinnon lähteenä ja suhteessa muihin.                                                             Kuva: Siiri Heimonen

 

Kuva omasta kehosta

 

Heti syntymästään lähtien, ellei jo sitä ennen, lapsi rakentaa kokemuksellista kuvaa omasta itsestään. Positiivinen ruumiinkuva, body-image rakentuu kokonaisvaltaisesti, mm. kosketus-, kuulo-, asento-, maku- ja hajuaistimusten avulla. Vauvan ihokontaktit, keinuttelu, silittely, iloiset äänet ja jutustelu kertovat tärkeällä tavalla että hän on kokonaan hyvä ja hyväksytty, että hänen seuransa on nautittavaa ja että muilla on hyviä ajatuksia hänen suhteensa. Ruokailuhetkien suun alueen intensiivinen tarvetyydytys, ihokontaktit, katsekontaktit ja leikkihetket ovat tärkeitä ja yleensä nautinnollisia myös monelle äidille, seksuaalisestikin. Pullolapsen aistimukset tulevat aivan yhtä hyvin tyydytettyä ja hoivaajana voi olla myös isä tai muu aikuinen. Näin vauva saa peruskokemuksia kehostaan nauttimisesta ja vastavuoroisesta nautinnollisesta suhteesta.

 

Syntyy taito ja lupa rakastaa ja nauttia sekä kokemus siitä että itse tulee rakastetuksi ja tuottaa nautintoa. Kehoon kohdistuva väkivalta ja loukkaukset voivat muuttaa kuvan omasta kehosta huonoksi ja pilatuksi, mistä voi seurata kehon tuhoamista tai välineellistämistä lapsena tai murrosiässä.

 

Kuva seksuaalisuudesta

 

Psykoseksuaaliset kehitysvaiheet herättävät yhä uusia kiinnostusalueita, joita pieni lapsi tuo esille yleensä estottoman suorasukaisena uteliaisuutena. Seksuaalisuuden merkityksen sisäistäminen alkaa varhain. Se, miten lapsen uteliaisuuteen, kehon eri osiin ja toimintoihin suhtaudutaan, miten niistä puhutaan ja miten häntä kosketetaan kertoo siitä, ovatko sukupuolielimiin liittyvät rakenteet ja ruumiintoiminnot luonnollisia, ymmärrettäviä ja hallittavissa. Myös se, onko näkyvää seksuaalisuutta lainkaan olemassa ja kuinka suurta osaa elämässä se näyttelee, opitaan lapsena.

 

Seksuaalisuuteen liittyvät lapsuuden tapahtumat leimaavat murrosikää ja varhaisaikuisuutta: koetaanko seksiin liittyvaä asiat epäselvinä ja pelottavina vai miellyttävinä, jännittävinä ja ymmärrettävinä. Eri ikäkauden tapahtumilla on erilaista painoarvoa, riippuen minkälainen on  lapsen oma kehityspyrkimys.

 

Jos lapsen seksuaaliseen kiinnostukseen kuten kysymyksiin, oman kehon kosketteluun, lähestymisyrityksiin jne suhtaudutaan ankaran rankaisevasti, kiteytyy kuvaan omista seksuaalisista tunteista kielletty ja pelottava sävy. Koska vietti kuitenkin säilyy ja iän myötä vahvistuu, tämä aiheuttaa ristiriitaa ja kärsimystä. Epäselvä ja puhumaton kuva seksuaalisuudesta voi johtaa murrosiässä siihen, että seksuaalisen aktiivisuuden oletetaan kuuluvan asiaan, mutta se ei omakohtaisesti koettuna tunnu juuri miltään.

 

Paras kasvatusympäristö on se, jossa seksuaalisuudesta, kaikenlaisesta mukavasta elämän nautittavuudesta ja läheisyydestä voidaan ahdistumatta puhua, se niveltyy jokapäiväisenä, luontevana osana ihmisen elämään ja kasvuun ja niihin suhtaudutaan iloisina, energiaa antavina voimavaroina elämänkaaren eri vaiheissa.

 

Kuva sukupuoliroolista

 

Lapsi tekee varhain johtopäätöksiä lähiympäristön suhtautumistavasta eri sukupuoliin, ja luo kuvaa siitä onko tässä yhteisössä hyvä asia olla tyttö josta joskus kasvaa nainen, tahi poika josta joskus kasvaa mies ( kts myös Mäenpää ja Siimes 1995).

 

Ensimmäiseksi lapsi vertaa isän ja äidin tyytyväisyyttä ja elämänhallintaa, heidän välistään arvostusta tai sen puutetta sekä itsensä ja sisarusten saamaa kohtelua. Ajoittain lapsi hakeutuu mieluimmin omaa sukupuolta olevien ystävien joukkoon, saamaan vahvistusta sukupuoli-identiteetilleen, tietoa, ymmärrystä  ja hyväksyntää heidän joukossaan, sekä ikätovereiden malleja. Kaveripiirin merkitys on suuri. Monet kertovat tässä vaiheessa pohtineensa omaa seksuaalista suuntautumistaan ja mahdollisia homoseksuaalisia taipumuksia. Lapset keskustelevat keskenään myös sukupuolisidonnaisista malleista, oikeuksista ja velvollisuuksista ja päättelevät miten heidän tulee roolissaan toimia nyt ja tulevaisuudessa.

 

Kuva omasta merkityksestä osana sosiaalista yhteisöä

 

Lapsen sosiaalisella kehityksellä on oleellinen merkitys koko seksuaalisuudelle. Ympäristön luotettavuus, koettu kannustus ja luottamus, iloiset kohtaamiset ja yhdessäolo rakentavat lapsen kokemusta onnistuneesta ja nautinnollisesta yhdessäolosta suhteessa toisiin jo varhain. Näin hän saa uskallusta tavoitella parisuhdetta, ottaa kontaktia ja tehdä aloitteita. Itsensä yhteisössä hyväksytyksi kokeminen liittyy tiiviisti myös identiteetin kokemukseen. Hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö pystyy tavoittelemaan seksuaalista suhdetta, ilmaisemaan toiveensa, ottamaan toisen yksilön riittävästi huomioon, eikä ripustaudu liikaa tai rajoita kumppaniaan ahdistavasti. Syntyy taito vastavuoroiseen parisuhteeseen ja kokemus siitä, että on olemassa pitkäaikaisia ihmissuhteita häntä varten. Kokemus omasta kelpaamattomuudesta sosiaalisen yhteisön jäsenenä voi aikaansaada vetäytymistä ja kontaktivaikeuksia murrosiässä.

 

Kuva itsehallinnan asteesta

 

Oman kehon loukkaamattomuus ja seksuaalisuuden haltuunotto on ympäristöriippuvainen prosessi, johon lapsi tarvitsee tukea. Kulttuurissa, jossa insesti ja lasten hyväksikäyttö on vahvasti tuomittu, on hyvä tuoda tämä tieto myös lapselle. Tieto intimiteettisuojasta kunnioittamisen, ei häpeän näkökulmasta on arvokas. Lapselle kerrotaan, että on olemassa omia, arvokkaita alueita joista lapsi määrää itse, ja joiden pesuun ja muuhun hoitoon lasta tuetaan varhain omatoimiseksi. Kerrotaan, että hän voi itse täysin päättää kuka koskee tai katsoo näitä paikkoja, missä, miten ja milloin. Samoin esimerkiksi oma sänky on paikka jonne lapsi voi kieltää muita tulemasta, ja tätä reviiriä kunnioitetaan käytännössäkin ja kerrotaan että sitä on oikeus puolustaa ja vaatia. Kerrotaan, että jos jonkun ihmisen läheisyys tuntuu ahdistavalta, siitä on oikeus vetäytyä. Myös aikuinen pitää oman reviirinsä, eikä salli lapsen kosketella vanhempiensa sukupuolielimiä tai nähdä rakastelua, vaikka seksuaalisuudesta kertominen onkin mahdollista. Lasta tuetaan nukkumaan omassa sängyssään, koska hänellä ja aikuisilla on oikeus tähän yksityisyyteen. Lääkärileikit lasten kesken ovat sallittuja jokaisen omasta vapaasta tahdosta, mutta lapsikaan ei saa painostaa tai pakottaa toista lasta.