Kun lapsi lyö, riehuu ja uhmaa

Ensimmäinen sääntö: Älä lyö lasta

Lapsen vihan hillitseminen väkivallalla johtaa tutkimusten mukaan lisääntyvään väkivaltaan. Lapsi oppii, että saa lyödä, mutta vahvempi voittaa.
Lapsi voi alkaa toteuttaa väkivaltaa aikuiselta salaa. Uhkailu tai haukkuminen eivät ole hyviä vastauksia lapsen tahtokasvuun.
Kun lapsi on pulassa tunteittensa kanssa, hän tarvitsee rinnallakulkijan, opettajan, koutsin apua. Mutta miten?
Rauhoita itsesi

Toimi kasvattajana: ”Lyödä ei saa. Ketään ei saa lyödä” tms. Väkivalta pitää estää. Sen jälkeen totea: ”Nanalle tuli paha mieli, lohdutetaan häntä yhdessä!”
Näin lapsi saa heti, ristiriitaisissa tunteissaan, mallin rakentavan myötätunnon tekoon. Lohdutus tekona vahvistaa lyömättömyyden viestiä: ei lyödä, vaan silitetään, puhalletaan, taputetaan, halataan. Anteeksipyyntö ei aina onnistu ja lapset eivät sitä usein ymmärrä. Sen sijaan teoilla lohdutus on selvä viesti. Lohdutetaan ja autetaan aina heti heitä, joilla on paha mieli.
Älä rakenna ”syntipukki”-lasta

Lyöjä ei joudu aikuisten ja lasten kielteisen huomion kohteeksi. Huomiotta jättäminen, korjaavaan lohduttamiseen ohjaaminen ja yhteishengen vahvistaminen ovat omiaan sammuttamaan vahingollisen käytöksen kehää. Lyöjä ei myöskään voita teollaan aikuisten jakamatonta huomiota.
Myös tuomio voi olla lapselle palkitseva huomio. Puhuttelut, kovistelut ja silmiin katsominen voivat antaa levottomalle lapselle vääränlaisen viestin, että nyt vihdoin hän on merkityksellinen, nähty ja tärkeä (eikä vain Nana).
Moni lapsi myös aloittaa kiukun vain pysäyttääkseen aikuisen stressikiireen kehän tai aikuisten välillä syntymässä olevan riidan. Kun kaikki syyttävät häntä, muut riidat sammuvat.

Syntipukki, kiusaaja, hankala lapsi ovat kaikki hyvin vahingollisia leimoja lykätä lapselle. Toistuvasti itsensä pahaksi mieltävä lapsi voi liittää pahuuden osaksi minäkuvaansa. Hän voi alkaa kokea ulkopuolisuutta perheessä tai päiväkodissa ja tuntea olevansa jatkuvasti vääränlainen. Tämä voi johtaa syrjäytymiseen.
Siispä syyllisiä etsitä, eikä sanktioita jaeta. Teko oli väärä, sen sijaan opetetaan lohduttaminen, jakaminen, mukaan ottaminen tms. Tapahtuneeseen suhtaudutaan oppimistilanteena ja kasvatustoimintana, jos mahdollista. Sillä turvallisessa ja rauhallisessa tilanteessa lasten oppiminen ja kyky rauhoittua paranevat.
Anteeksipyyntö voi joskus toimia, mutta on ongelmallinen, koska se osoittaa pahan ja hyvän roolit. Lyöjä on itsekin kokenut mielessään vääryyttä, mutta ei osaa tuoda sitä esiin muuten kuin lyömällä. Lapsista ei saa sanoa hyvä tai paha lapsi. Lapset vasta harjoittelevat monimutkaisia sosiaalisia taitoja, vailla kypsää hermostoa ja tietoja.
Lapsella ei ole vielä keinoja
Pieni lapsi näyttää tunteet välittömästi. Hän toimii. Hänellä ei ole taitoja ajatella tunnetta tai miten selvitä siitä. Eikä taitoja rauhoitella itseään mielessään. Hän ei myöskään osaa vielä puhua tunteistaan, siis pärjätä kertomalla tai riitelemällä. Hän toimii automaattisesti: halaa, suukottaa, lyö ja puree.
Jos suuttumalla ja tuomitsemalla rankaisuja herätät lapsessa lisää vaikeita tunteita: häpeää, avuttomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, pelkoa ym., tilanne tukee äärimmäisen heikosti lapsen oppimista.
Tunnekuohussa lapsi ei opi. Hän ei saa keinoja toimia uudella tavalla. Hän saa vain pahan lapsen leiman.
Tunteen takana on joku tarve

Jos lapsi puhuu, kuuntele ja arvosta sitä! Upeaa, hän opettelee puhumaan tunteista! Aluksi se on hapuilevaa, ja saa olla.

Lapsi lyö vanhempaa
Joskus lapsi lyö aikuista päiväkodista haettaessa. Kyseessä ovat yleensä lapsen ylitsevuotavat tunteet. Äkisti lapsen valtaa niin suuri tunne, ettei hänellä ole keinoja näyttää sitä.
Voit sanoa esim. ”Mitähän tässä juuri tapahtui? Tulin hakemaan sinua kotiin, mutta löit ja menit piiloon. Tunsit varmaan suuria tunteita! Olikohan sinulla jo ikävä? Ehkä olit väsynyt päiväkotipäivästä ja tuli äkisti suuri tunne kun näit minut, etkä tiennyt mitä tehdä. Ehkä sinulla oli kiva leikki juuri kesken ja yllätyit tai harmistuit kun tulin juuri nyt.” Älä kuulustele lasta, hän ei osaa selittää vielä, siksihän hän toimii tekojen kautta.
”Lohduta minua kun tuli paha mieli. Tunteita saa olla, ja niistä voi myös puhua. Jos tuntuu kurjalta ja suurelta, voit vaikka sanoa Ääh, tai Oho tai jotain, niin ymmärrän. Sitten voin auttaa sinua. Voin jutella ja antaa sinulle aikaa. Voit silti halata minua ja vaikka sanoa, odota lopetan ensin leikin.”
Etsi teon takana olleita tunteita ja ajatuksia

Puhu tunteista. Kuvaile, mitä tarpeita ja ajatuksia arvelet lapsella olleen teon takana. Kuvaile myönteisen kautta, empaattisesti: mitä hyvää lapsi tavoitteli - rauhaa, mukaan pääsyä, huomiota? Kun puhut tunteista ja osoitat empatiaa, annat empatiakasvatusta. Näin lapsi saa oikean ja hyvän mallin. Hän voi tavoitella sinun, aikuisen, osaamista ja toimintaa.
Jos lapsen kiukku ja riehuminen jatkuu
Jos lapsi on toimintatarmoa täynnä, turvaa että ketään ei satu, mitään ei mene rikki, mitään peruuttamatonta ei tapahdu.
Sinun ei kannata itse ”ottaa kuumaa”, se ei auta lasta ruhoittumaan. Kiukku on tunne, joka menee ohi sen nopeammin, mitä vähemmän väittelet ja huudat vastaan kiukkuraivon hetkellä.
Suuren tunteen vallassa lapsi ei kuuntele järkipuhetta, mutta turvallinen kosketus, katsekontakti lapsen korkeudelta ja matalan rauhallinen ääni voivat rauhoittaa häntä.
Vasta rauhallisen lapsen kanssa voi käydä läpi opittavia ja ajateltavia asioita, kuten mitä muuta voi tehdä kuin lyödä. Ja pohtia mitä arvoja, pelkoja, ajatuksia olikaan tunteen takana, jonka vallassa lapsi löi.


Lukuisten toistojen jälkeen

