Vauvatutkimus antaa yhä enemmän tietoa vastasyntyneistä

Raisa Cacciatore ja Niina Komsi

Syntymä muuttaa erittäin suuresti lapsen suhdetta äitiinsä: biologinen suhde vaihtuu sosiaaliseen. Vielä enemmän muuttuu etäsuhde isään yhtä lähelle pääseväksi kuin äitiin.

Vauva on syntymästään asti aktiivinen olento. Vauvalla on enemmän taitoja ja henkisiä kykyjä tulla toimeen elinympäristössään kuin aikaisemmin on otaksuttu.

Lapsella on muutamia kohta syntymän jälkeen ilmeneviä valmiuksia, jotka mahdollistavat kontaktin aikuisen kanssa: tarkkaavaisuuden keskittäminen ihmisiin, mielenkiinto kasvojen katselemiseen, hymyileminen korkealle ihmisäänelle.

Lapsella säilyy ja vahvisttuu perusturvallisuus sen välityksellä, että ympäristö pitää huolta hänen tarpeistaan ja reagoi herkästi hänen vetoomuksiinsa. Se tarkoittaa luottamusta siihen, että ympäristö on turvallinen ja vauva voi rauhassa oppia, kehittyä ja kasvaa.

Hymy

Vauvan hymyllä on tärkeä merkitys hänen ihmissuhteidensa kehittymiselle. Vastasyntynyt hymyilee REM-unessa, mutta tällainen hymy häviää kuukauden kuluessa syntymästä.

3-6 viikon iässä vauvalle ilmaantuu valikoimaton sosiaalinen hymy. Hymyillessään vauva on valveilla, silmät ovat avoimet ja loistavat ja hän yrittää kohdistaa katseensa hoitajaan.

Aikuinen virittää tässä vaiheessa vauvan hymyn, jos hän juttelee tälle ja nyökyttelee päätään.

Näkö

Vastasyntynyt pystyy seuraamaan katseellaan ainoastaan hitaasti liikkuvaa kohdetta. Kun vastasyntyneille on tarjottu katseltavaksi erilaisia kuvioita, on havaittu, että he katselevat ihmiskasvoja muistuttavia kuvioita pitempään kuin muita kuvioita.

Tämä on tulkittu siten, että vastasyntyneillä on jo syntyessä olemassa kaavio kasvojen havaitsemiseen ja että hän on alusta pitäen valmis vuorovaikutukseen toisten ihmisten kanssa.

Kun vauva näkee hoitajan tai kuulee tämän äänen, hän suuntaa katseensa hoitajaan. Tällöin muodostuu vastavuoroisia katsekontakteja. Samalla vauva etsii kasvoista hymyä.

Katsekontaktin, kasvokkain ilmehtimisen tärkeänä tehtävänä on ilmaista tunnetiloja, odotuksia toiseen ihmiseen nähden, tarkoituksia, jotka koskevat tätä jne.

Välimatka on tärkeä; vastasyntynyt näkee parhaiten noin 30 cm:n päähän kasvoistaan.

Oppiminen

Valveillaolosta osa on valpasta toimettomuutta, jolloin vauva tarkastelee ympäristöään kiinnostuneena. Tässä tilassa vauva on alttein oppimiselle eli ehdollistumiselle.

Rauhallisen tarkkaavaisessa tilassa vauva on pari minuuttia syömisen jälkeen. Silmät ovat kirkkaat ja selkosen selällään, ja hän kääntelee päätään, katselee hoitajan kasvoja ja seuraa katseellaan liikkuvia kohteita. Tämä valppaan rauhallinen tila on suotuisa uusien asioiden oppimiselle ja tarkkaavaisuuden kehittymiselle.

Vauvan itkulla on säännönmukaisia ja hänen kannaltaan tärkeitä seurauksia, hän oppii vähitellen käyttämään itkua tarkoituksellisesti välineenä, jonka avulla saa aikaan haluamansa lopputuloksen, esimerkiksi seuraa. Tämä panee alulle lapsen kannalta hyvin merkityksellisen kehityskulun: hän oppii vähän kerrallaan, että hän pystyy itse jossain määrin vaikuttamaan siihen, mitä hänelle tapahtuu.

Myös esineisiin tarttuminen ja niiden suuhun vieminen tuo tämän saman kokemuksen vaikuttamisesta ympäristöön, mutta siis koskettamisen ja tarttumisen kautta.

Aivot                                                      

Sekä aivotutkimuksen että kehityspsykologian näkökulmasta nimenomaan varhaisvuosien kehityksellä, oppimisella ja kokemuksilla on valtavan suuri merkitys aivojen ja mielen rakentumiselle: se mitä pieni lapsi jo raskausaikana sekä ensimmäisinä elinvuosinaan kokee, rakentaa ja muokkaa hänen aivojaan erityisellä tavalla.

Vauvan aivot ovat supermuovautuva järjestelmä, joka sopeutuu joustavasti käsittelemään aistien välittämää tietoa ja muovautuu vastaamaan tiedonkäsittelyn vastaamia haasteita.

Pienen lapsen elämysmaailma on kokonaisvaltainen sanan syvimmässä mielessä mitään eroa tai vastakkaisuutta "minun" ja "maailman" välillä ei ole. Elämä on elämys, elämys ilman ajallista tai paikallista rajaa.

Olisi kuitenkin tärkeää, että aikuisena yrittäisi yhä uudelleen eläytyä pienen lapsen maailmaan ja siihen tosiasiaan, että lapsi muodostaa asteittain ja vaiheittain oman sisäisen maailmansa, jossa hänen yksilöllisyytensä voi kypsyä ja kehittyä. 

Linkkejä:

Vauvakirjasto, WSOY.

Lue artikkeli Mihin kosketus on hävinnyt lasten ja aikuisten suhteista? Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kirjassa Kymmenen kysymystä kasvatuksesta (Lasten Keskus 2011). S. 28-30  

Lue artikkeli Jukka Mäkelä (Aamulehti 16.6.2011): Halaa ja taputa lastasi, se voi estää väkivaltaisuutta.

Tutustu Jukka Mäkelän luentoon Mitä tiedämme vuorovaikutuksen hoitamisen merkityksestä.

Tutustu Punainen lanka -ohjelmaan (28.12.2004), jossa Jukka Mäkelä puhuu otsikolla Hymystä ja kostetuksesta hyvänolon jälki aivoihin.

Lue Raisa Cacciatoren ja Erja Korteniemi -Poikelan artikkeli Miehestä isäksi (Helistin 18.04.2007)

Lue Raisa Cacciatoren kolumni (21.5.2003) aiheesta Mies on lisäbonus lapselle

Lue Jukka Mäkelän artikkeli Vauvojen unihäiriöit (HUS).

Tutustu Lea Hyvärisen artikkeliin Lapsen näön kehityksestä ja tutkimisesta

Tutustu Lea Hyvärisen nettisivustoon Lea-test